20.-22.8.14 Loppuuviikolla taas Linziin

KUVAT päivitetty 17.10.14

20.8.14 Keskiviikko

Kapu lähti ennen kahdeksaa maksamaan Marbachin marinan satamamaksun Gasthof Engeliin. Minä laitoin sillä aikaa veneen lähtökuntoon. Lähdimme puoli yhdeksän aikaan vauhdilla, jotta pääsimme kääntymään vastavirtaan. Ilma oli vielä sumuinen, vaan ei kuitenkaan satanut. Ihmettelimme Tonavan rantaa sauvovia miehiä; Kapu totesi vastavirtaan sauvomisen näyttävän aika tehokkaalta etenemismuodolta.

Sauvominen kuljettaaa venettä vastavirtaan...

Persenbeugin sululle (km 2060, 12 m) saavuimme  ennen kymmentä 10 km motoroinnin jälkeen ja pääsimme välittömästi yksin sulkuun. Tässä sulussa ei ole uivia pollareita ja virta käy talwärts eli alajuoksulle päin  Jouduimme kuitenkin kiinnittymään sulkukammion puoleen väliin, koska seinämästä suihkusi vettä, joka esti meitä jäämästä sulun alkuun.

Kuvan keskellä näkyy sulun seinämässä vuoto, joka esti meitä kiinnittymästä sulun alkuun...

Kun pääsimme ajamaan sulusta ulos, tuli viereiseen kammioon alassulutettavaksi suuri hotellilaiva, Swiss Jewel, jossa asiakkaat kaikessa rauhassa istuivat ravintolapöydissään syömässä, vailla huolia sulutuksen onnistumisesta…

Joella meitä vastaan tuli amerikkalainen katamaraani, Ostinato III, masto kannellaan; se oli ilmeisesti matkalla Mustalle Merelle.

Ennen Greinin marinaa ohitimme Wörthin saaren Strudenkanaalin puolelta, kun alavirtaan mennessämme jouduimme ohittamaan sen Hössgangin puolelta.

Parin tunnin kuluttua tulimme liki Wallseen sulkua. Virta oli melkoinen, kuten aina sulkujen alajuoksulla ja kunnioittaen katselimme virranjuoksua joen reunamalla Hüttinger Altarmin suulla. (video)

Sitten rantauduimmekin jo Wallseen marinaan, jossa ei ollut ketään paikalla. Porttikoodi oli kirjattu infotauluun ja siistien sos.tilojen ovat olivat auki. Satama on Alta Donaun varrella, Habsburgien Schloss Wallseen alapuolella.

Itse kaupunkiin, Wallsee-Sindelburg, oli aika kiipeäminen, vaan siellä sain käytyä ruokakaupassa, ja kirkossa; kuvasin myös Raatihuoneen ja Habsburgien linnan, jonka alueelle ei pääse vierailulle. 

Habsburgin linna Wallseessä

21.8.14 Torstai

Lähdimme ajoissa, heti kahdeksan jälkeen, vierellä olevaan Wallseen sulkuun (km 2095, 13,2 m) ja selvitimme sen yksin aika joutuisasti. 25 km päässä oli seuraava sulku, Abwinden-Asten (km 2119, 10,7 m) Matka seuraavaan paikkaan, Linziin, oli tietenkin vain motorointia, vastavirran ollessa melko pientä. Maisemat olivat nyt muuttuneet tasaisemmiksi, vuoria ei juuri näkynyt, paitsi vasta aivan Linzissä.

Saavuimme Winterhafen lahteen pian kahden jälkeen, emmekä päässeet viimekertaiselle paikallemme. Jouduimme kiinnittymään lahden toiselle puolelle kaupungin laituriin. Siellä minun piti soittaa infotaulussa kerrottuun numeroon, jotta sain koodin, jolla sain auki lokeron, josta saimme portin avaimen. Tarjolla oli sähköä 50 senttiä/kWh, vettä 10 €/m³ eikä mitään muuta 13 Euron satamamaksuun. Iltasella käväisin läheisessä hotellissa, jonka avointa ja ilmaista WLAN-yhteyttä käytin pillerilläni hetken ajan tarkistaakseni naamakirjan viestit…

22.8 14 Perjantai edelleen Linzissä

Nukuimme pitkään ja sitten lähdimme pyöräilemään eli etsimään postia ja Bauhausia. Meillä oli 10 kilon paketti lähetettäväksi Suomeen ja piti saada pressu veneen talvipeitoksi. Navigaattorin ohjeilla fillaroimme parit kilometrit ja saavuimme Restpost -nimiseen paikkaan. Siinä ei kuitenkaan ollut enää postia, joka oli kuulemma lopettanut 3 kk sitten. Navigaattoriani  en ole päivittänyt 6 kuukauteen…

Saimme lähimmän postitoimipaikan osoitteen ja pyöräilimme aivan keskustaan, jossa sitten saimme paketin lähtemään kohti kotia. Ja koska nyt olimme keskustassa, kuvasin muutaman uuden sekä jo viimeksi kuvatun kirkon.

Linzissä oli kaupunkijuhlat ja Lutherin aukiolla oli tarjolla hyvää tirolilaismusiikkia ja hyvää lihaa sämpylän välissä…

Ihanaa lihaa ja valkoista läskiä, namnam...

Kävimme ruokakauppaostoksilla Lidlissä ja sitten hakeuduimme takaisin teollisuusalueelle, josta löysimme helposti Bauhausin. Saimme ostettua 4x8 metrisen valkoisen pressun, jolla aiomme peittää SeijMerin talveksi. Ostimme myös Leberkäseä, joka oli kuumaa ja hyvää. Siitä riitti lihaa kahdeksi päiväksi.

Leberkäse on hyvää, kuten muukin ruokamme...

Veneelle palattuamme menin marinaan, jossa viimeksi olimme olleet. Kysyin Hafenmeisterilta, voisiko ”paikallamme” ollut moottorivene siirtyä johonkin toiseen paikkaan, jotta me pääsisimme ”omalle paikallemme”. Ja onnistuihan se, joten Kapu siirsi SeijMerin kaupungin laiturista lahden toiselta puolelta marinan viimeiseen pilttuuseen, perä laituriin. Näin mastonylitys ei haitannut kenenkään liikkumista laiturilla ja me saimme käyttöömme sosiaalitilat, vessan ja suihkun, joita toisella puolen lahtea ei ollut tarjolla.

Saimme siirrettyä SeijMerin kaupungin laiturista mukavampaan paikkaan...

Illalla oli melko mukavan lämmin istua omalla terassilla…